Tässä se tulee. Ensimmäinen sivustoni blogikirjoitus. En oikeastaan suunnitellut tätä etukäteen. Halusin, että tämä teksti olisi helppolukuinen, sopivan pituinen ja jonkin verran politiikkaa sivuava, koska seuraan yhteiskunnallisia asioita tiiviisti. Eli kuivaa settiä, joka ei valitettavasti kiinnosta ketään. No, tässä se anyway tulee.

Kyllä ottaa pannuun taas yhteiskuntasopimus. Erityisesti opposition ja lehdistön ilo kuuluu ikkunalle asti. Oikeastaan politiikkaa kohtaan ylipäätään usko on nyt koetuksella, kun kaikki arvokas työ laitetaan väkisin näyttämään perseilyltä. Nyt kävi vielä niin, että saadulla ratkaisulla ei saavuteta mitään merkittävää ja se oli oikeasti perseilyä. Ratkaisu ei merkittävästi paranna pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä. Se olisi nyt oleellista.

Jumaliste kaverit vääntää päivästä toiseen lähes talkoo meiningillä isänmaan eteen töitä. Riviedustajakin seittemästä ilta seittemään vähintään joka arkipäivä. Samaan aikaan lehdistö kirjoittaa kuinka taas oma etu vaan kiinnostaa ja ajetaan isojen ja rikkaiden etuja. Ei. Poliitikkoja jotka vääntävät hanuri ruvella omistautuen käytetään aina uudestaan sylkykuppina. Toisaalta nyt se tuntuukin olevan paikallaan. Ei tosin niinkään hallitusta kohtaan, vaan järjestöjä, jotka käyttävät näköjään todellista valtaa. Taas kikkailtiin, väsytettiin hallitus ja ollaan helpottuneita. Saavutettiinhan melkoinen voitto, kun mikään ei muuttunut. Toisaalta, pitäisikö syyttää poliitikkoja, jotka eivät tehtävässään onnistuneet. Oliko kenties johtajuus kateissa?

Politiikkaa läheltä seuranneena voin käsi sydämmellä sanoa, että enemmistöllä on edelleen aito halu ajatella yhteistä etua ja Suomen parasta. Ei Suomen kokoisessa maassa ole mitään elittiiä. Jos on niin heidän verotuksella tästä suosta ei nousta. On tehtävä yhdessä, luovuttava yhdessä, otettava myös riskiä ja laitettava talouden rattaat pyörimään! Näiden eteen moni eduskunnassa tekee töitä 24/7, mutta tottakai toimittaja tai Mitä vittua- lehti kirjoittaa vaan negatiiviset viestit. Nyt pääsevät vielä oikein ilkkumaan, koska uskon ettei saadulla ratkaisulla saada aikaan merkittäviä vaikutuksia Suomen kilpailukykyyn. Harmittaa suuresti tiettyjä edustajia kohtaan, joilla on tatsi siinä hommassa.

Saavutettu ratkaisu ei ollut millään tavalla arvokas edistysaskel. Suosittelen poliitikkoja keskittymään nyt toimintatapojen uudistamiseen ja jatkossa laittamaan liiton kuriin. Hallitus on se, joka päättää. Sen munattomuuden kitkeminen on ratkaisevaa, ei rakenteet tai valta. Nykyisessä tilanteessa aina kuulee, kuinka ei kannata edes yrittää koska liian iso askel. Mitä? Minä ainakin haluan olla niiden joukossa joka pystyy tekemään kaikkien aatesuuntien ja värien kanssa yhteistyötä kohti tämän isänmaan parempaa huomista. Nyt siitä tuli vaikeaa, mutta usko pysyy edelleen. Se ei kuitenkaan tarkoita kompromisseja, kuten nyt tehtiin.

Hallitus on täynnä erittäin skarppia sakkia. Yhtenä mainintana voin mainita Ville Valkosen, Orpon erityisavustajan ja Jouni Ovaskan, Keskusta. Asiantuntijat, jotka todella tietää asioista. En pysty heti keksimään voisiko olla parempia tekijöitä askissa. Lisäksi on tärkeää ymmärtää vastavoimia. Politiikka ei perustu siihen että ajattelen näkemyksen olevan ainoa oikea. Paras käsitys asioista syntyy sillon kun ymmärtää paremmin miksi joku ajattelee miten ajattelee. Suosittelen perehtymään erilaisiin näkemyksiin, mutta tekemään johdonmukaisia päätöksiä. Taas tunaroitiin eikä anneta yritysten paikallisesti päättää asioista. Nyt saavutettiin liitoille välivoitto, eikä uskallettu uudistua tarpeeksi. Harmi.