Työelämässä, urasuunnittelussa ja työnantajienkin viestinnässä on pitkään ollut trendinä korostaa sen muuttuvaa aikaa. Enää ei puhuta pitkistä työurista tai eläkeviroista. Nykyään on trendikästä olla dynaaminen, joustava ja muuntautumiskykyinen. Uusi sukupolvi ei tarraa yhteen työpaikkaan pitkäksi ajaksi, eikä se pitkiä suhteita enää saisikaan. Nykyiset työsuhteet ovat entistä enemmän projektiperusteisia ja yksi henkilö voi toimia monessa roolissa. Jopa työtehtävätkin voivat merkittävästi poiketa näissä rooleissa.

Yrittäjälle tämä merkitsee joustavampia mahdollisuuksia, mutta asettaa samalla erittäin korkeat vaatimukset niin työntekijälle, kuin rekrytoinnille ja johtamistyölle. Työnantajien ja tekijöiden suhde on hieman hatarampi. Työn sisältö ja motivointi ovat keinoja rakentaa luottamusta.

Rekrytoijan on tällöin keskityttävä hakijan osaamisen, valmiuksien ja inhimillisten taitojen lisäksi bongaamaan motivaation ja sitoutuneisuuden tason. Edes se ei riitä, että nämä kriteerit täyttyvät, vaan työnhakijalta odotetaan käytännössä yrittäjämäistä työotetta. Tästä on mielestäni puhuttu erittäin vähän. Eipä tätä moni edes uskalla sanoa ääneen, ettei tule leimatuksi tai työnhakija koe itseänsä riistetyksi tai kohtuuttomasti haastetuksi. Yrittäjämäinen tapa toimia on myös keino todistaa olevansa oikea henkilö juuri haluamaasi työhön.

Globaali kilpailu niin liiketoiminnassa kuin työnhakijoidenkin keskuudessa on keskeinen tekijä siihen, että työnhakijan tulee entistä paremmin tuotteistaa itsensä yritysmuotoon ja toimittava työssään yrittäjämäisesti. Työntekijän on ymmärrettävä, että hänen työpaikkansa on pääasiassa kovemmassa kilpailussa kuin koskaan ennen. Eikä loppua näy. Käytännössä tämä tarkoittaa työn sirpaloitumista erilaisiin projekteihin tai siirtymistä freelancetyyppiseen toimintamalliin. Tämä taitaa olla väistämätöntä yrityksiemme menestyksen kannalta. Uskon, että meidän on vain sopeuduttava siihen.

Minulle yrittäjämäinen toimintatapa on ollut aina tiiviisti tekemisessä mukana työuran alusta lähtien. Olen kehittänyt osaamistani erilaisissa yhteyksissä. Seitsemän vuotisen taivalluksen aikana minulla on ollut aina päätulon lähde, minkä lisäksi olen ollut mukana erilaisissa yhdistys tai politiikkatoiminnoissa. Lisäksi minulla on koko ajan ollut toiminimi, jolla olen voinut tarvittaessa laskuttaa. Tämän lisäksi aloitin yliopisto-opinnot vuonna 2011.

Päällimmäisenä on jäänyt käteen kovien ja pehmeiden työelämätaitojen oppiminen rintarinnan. Ne ovat muokanneet minusta yrittäjämäisen tyypin. Ymmärrän kenellä teen töitä, miksi nousen aamulla ja mitkä ovat työpaikkani ja itseni kriittiset menestystekijät. Jos en ota vastuuta tai valitan turhasta, ymmärrän sen vaikuttavan työkavereihin ja muihin lähipiirissä.

Tuntuu karulta ajatella, mutta olen tämän kaiken sekalaisen tekemisen keskellä pitänyt tiukasti mielessä itsensä kehittämisen tärkeyden. Olen tätä varten kulkenut muutamia päälinjoja pitkin ja tehnyt virheitäkin tai ajanut itseni piippuun. Tärkeimpänä punaisena lankana olen kuitenkin ajatellut itseäni koko ajan yritysmäisenä tyyppinä, enkä ole luovuttanut vaan mennyt eteenpäin.

Touhuan monenlaisissa yhteyksissä, olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin, olen antanut, olen saanut ja äkkiä olen huomannut osaamiseni karttuneen merkittävästi. Jos joku minulta nyt kysyisi mitä tämä osaaminen on, olisi se minulle jopa vaikeaa selittää. Uskon, että kokemukset ja karttunut tietämys auttavat työssä kuin työssä. Jos kuitenkin jotain pitää sanoa, nimittäisin itseäni viestinnän ja liiketoiminnan kehittäjäksi. Olen onnistunut tekemään myös hyviä valintoja. Tapani tehdä myötäilee mielestäni hyvin tulevaisuuden osaamisen tarpeita.

World Economic Forumin aineistosta voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja. Selvityksessä on tarkasteltu sitä, minkälaisia taitoja työnantajat arvostivat valmistuneissa opiskelijoissa vuonna 2015 ja tulevaisuudessa 2020. Näitä voidaan pitää rekrytoinnin näkökulmasta relevantteina ajatuksina. Viime vuonna top 10 listalla arvostettiin vielä koordinaatiotaitoja, neuvottelutaitoja ja laatukontrollia, kun vastaavasti viiden vuoden kuluttua paino on luovuudessa, kriittisessä ajattelussa, tunneälykkyydessä ja kognitiivisissa taidoissa. Aineiston mukaan tulevaisuudessa pitäisi ymmärtää sekoittaa tietoa, taitoa ja sosiaalista pääomaa. Korkeakoulujen merkitys ponnahduslautana korostuu ja se vaatisikin mielestäni nopeaa muutosta.

WEF:n artikkelissa keskeisintä on huomio siitä, kuinka tärkeänä pidetään sosiaalisen yrittäjämäisen toimintatavan ominaisuuksia, jossa tärkeitä valmiuksia ovat luovuus, kekseliäisyys, ryhmätaidot, kestävä innovointi ja tietotekniikkataidot. Artikkelissa nämä tiivistetään ”soft skills” termin alle. Näissä määritelmissä on etenkin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä paljon parannettavaa. On erittäin tärkeää, että myös tiedeyhteisö muistaa opetuksessa huomioida luovuuden ja pehmeiden työvalmiuksien vaatimukset. Mm. Pelkkä teoria ja vanhojen tutkimusten pänttääminen ei mielestäni vastaa tulevaisuuden työelämävalmiuksiin, vaikkakin ne antavat valmiuksia tutkimukseen. Rekrytoinneissa korostuvat entistä enemmän ihmissuhdetaidot, mikä on toisaalta mielenkiintoinen havainto, kun muistetaan digitalisaation tuomat automaatiot.

Ajat muuttuvat, asennettasi arvostetaan entistä enemmän ja avoin mieli ratkaisee paljon. Mikäli annat painoarvoa näille asioille nyt ja tulevaisuudessa, olet vahvoilla. Koskee ehdottomasti kaikkea työtä eri tasoilla, sillä liukuhihnatyökin tulee tulevaisuudessa olemaan aivan erilaista kuin nyt ja sitä tulee hoitaa yrittäjämäisellä otteella. Tuttuni on esimerkiksi työssään alkanut optimoida prosessia, vaikka hänen työnsä ei sitä edellytä. Hän haluaa turvata työpaikkansa kilpailukyvyn pienillä teoilla. Kun näitä tekoja tekisi meistä kukin, niin miettikää mihin se johtaisi? Ainakin sinua arvostetaan, motivoidaan ja teet työstäsi mielekästä.